Elämäni ensimmäistä kertaa olen vakavassa parisuhteessa, jossa olen (jo aika alkuvaiheessa) paljastanut kumppanilleni kaikkein syvimmät ja synkimmät salaisuudet liittyen äitiini. Itse asiassa annoin hänelle tämän blogin osoitteen ja pyysin lukemaan läpi. Totesin, että haluan yrittää luottaa. Mikäli hän olisi torjunut minut blogin lukemisen jälkeen, en ehkä ikinä olisi kertonut kenellekään koko tosuutta menneisyydestäni.

Onneksi hän kuitenkin hyväksyy minut tälläisenä kuin olen. Heikkouksieni, puuteideni ja vahvuuksieni kanssa. Myös hänen ansiostaan äidin peikkohahmo on himmentynyt ja himmenee yhä. Jonain päivänä saatan suhtautau äitiini normaalisti.

Olo on huikean hyvä. Toivon sen kestävän. Mikäli alamäkiä ilmestyy, ilmestyn minäkin. Siihen asti - So long!