Äitienpäivälounas oli jokseenkin piinallinen. Äiti oli hyvässä
maistissa, joskaan ei onneksi niin pahasti, että olisi pahasti alkanut
riitelemään tai vänkäämään. Taisi sitä yrittää vähän jossakin
vaiheessa, mutta saimme onnistuneesti kiinnitettyä hänen huomionsa
johonkin muuhun. Parasta lounaassa oli se, ettei kukaan meistä
sisaruksista hermostunut pahemmin. Aina kun äiti päästeli sammakoita
suustaan, me vain naureskelimme ja pyöritimme silmiämme. Se oli uutta.
Yleensä meistä joku hermostuu jossain vaiheessa, jos joudumme
esiintymään julkisilla paikoilla humalaisen äidin kanssa. Tänään
rintama oli yhtenäinen ja jopa viittailimme äidin alkoholisimiin
epäsuorasti puheissamme.
Näinköhän me paranemme?
sunnuntai, 14. toukokuu 2006
Kommentit