Seuraava muistikuva alkoholin liikakäytöstä liittyy seuraavaan matkaan vuotta myöhemmin. Sielläkin äiti olisi halunnut hengata baarissa enemmän kuin me lapset koimme tarpeelliseksi.
Jäikö putki siitä päälle? En muista. Muistan vain, että lukioon mennessäni tilanne oli jo karannut käsistä. Niihin vuosiin sijoittuu myös vanhempieni avioero, joka ei ainakaan helpottanut tilannetta yhtään. Äiti perusteli juomistaan sillä, että muuten pää hajoaisi, koska ero oli niin rankka. Kun juomaputki iski, kesti se ainakin joitakin viikkoja ja päättyi hirvittävään katumukseen ja ihanaan selvään jaksoon. Aika perinteinen kuvio siis. Perinteistä oli ehkä myö se, että vanhat kaverit, joita muutenkin tuli tavattua harvemmin (ja jotka olivat jääneet eron myötä jonnekin taustalle) jäivät kokonaan syrjään ja korvaantuivat uusilla ihanilla juopporemmiläisillä. Arvatkaa hävettikö kulkea kadulla äidin kanssa kun kulmakunnan juopot tervehtivät.
Siitä se lähti. Niin perinteinen ja silti omalla kohdalla niin ainutlaatuinen historia.
Kommentit