Tapasin äidin. Äidillä ei tietenkään ollut mitään mielikuvaa aiemmista puheluista ja hän yritti yhä sanoa, että emme ole puhuneet kesälomani jälkeen puhelimessa. Totesin vain tyynesti, että kyllä, olemme puhuneet ja useammin kuin kerran, mutta jätin pilkanteon ja ivaamisen väliin.

Vastassa oli vaihteeksi mukava, selväpäinen äiti. Juttelimme niitä näitä ja tapaamisesta jäi hyvä mieli. En enää edes yritä uskotella, että tämä olisi pysyvä olotila, mutta on ihan miellyttävää, ettei kiva äiti ole vielä täysin kadonnut kännimonsterin syövereihin.