Aina välillä pidän tietoisesti tai tiedostamatta tauon alkoholistin
tyttären roolista. Suljen äitini täysin mielestäni, en ota yhteyttä, en
mieti mitään, en yritä toipua itse - lakkaan välittämästä. Tietyssä
mielessä tauot ovat mahtavia hetkiä. Ne rauhoittavat kiihtynytttä
mieltä liiallisten mielenliikutusten jälkeen ja ne antavat tilaa olla
ihan vaan minä itse.
Tauko ei kuitenkaan ole pelkästään positiivinen asia. Kun osittain
aktiivisesti yrittää kieltää omaa menneisyyttään ja lakkaa olemasta
perheensä jäsen, on seurauksena joskus se, että tauon jälkeen päässä
pyörii entistä vinhemmin monenlaista, pääosin negatiivista asiaa.
Tällä kertaa tauko on ollut epäaktiivinen - en siis ole kieltäytynyt
ajattelemasta ikäviä asioita. Ne vain eivät ole tulleet mieleen.
Osakiitoksen ansaitsee varmaankin tämä blogi. Avautuminen auttaa.
maanantai, 20. maaliskuu 2006
Kommentit