Pelkäsin pahinta, mutta onneksi tilanne ei ollut ihan niin päällä kuin luulin.
Lauantai oli paha. Äiti soitti minulle useita kertoja. Vastasin vielä
toisenkin kerran - tarkistaakseni tilanteen. Se oli huono veto. Eukko
alkoi olla sellaisessa kuosissa, että puhe vähän kangersi ja niitä
paljon puhuvia äänensävyn muutoksia oli ilmassa enemmän kuin tarpeeksi.
Kaiken kukkuraksi hän kertoi JO ehtineensä soittaa erilaisille
sukulaisille ja tuttaville... Kello oli siis siinä vaiheessa noin
kolme. Ilmeisesti soittelua oli jatkunut koko illan ajan, sillä eilen
hän kertasi jälleen, ketä kaikkia oli tullut piinattua. Itse en
vaivautunut vastaamaan sen toisen puhelun jälkeen, siinäkin oli
kestämistä. Vaikka asiat olivat periaatteessa ihan järkeviä, sain
pidätellä itseäni, etten raivostuisi ja paiskaisi luuria korvaan.
Jännitin siis eilistä erittäin paljon. Ennen lähtöäni puhelin soi.
Äitihän se siellä. Tiedusteli, miksen ollut jo siivoamassa
siellä. Perustelin kattavasti, miksi minun, aikuisen tyttären, ei
tarvitse enää olla ensimmäisenä paikalla juhlapyhien aikaan pistämässä
paikkoja kuntoon, kun molemmat veljet saapuvat tunteja myöhemmin
valmiiseen pöytään. Kerroin hänelle huutamatta, mutta selvin sanoi,
että minulla on oma kotini hoidettavana, että en kanna vastuuta muiden
kodeista jne jne. Riitahan siitä meinasi syntyä, viiniä oli mennyt
varmaan jo pullon verran ja sen huomasi äänestäkin. Lopetin puhelun
kuitenkin korrektisti luvaten mennä syömään, mutta en pitämään huolta
hänen kodistaan.
Loppujen lopuksi ateria meni kuitenkin ihan hyvin. Maistissahan äiti
oli tapansa mukaan, mutta onneksi megakännit olivat jääneet eilen
aamulla juomatta. Saimme syötyä ihan hyvässä hengessä ja ruuan jälkeen
poistuinkin melko pian nauttimaan oman kodin rauhasta.
Siitäkin siis selvittiin. Vaikuttaa valitettavasti vaan siltä, että
äiti on jälleen huonommassa kunnossa. Pulloja oli kaapeissa sen verran,
että juominen on ilmeisesti taas reilusti rankempaa. Täytyy toivoa,
että parempi aika koittaa pian.
maanantai, 17. huhtikuu 2006
Kommentit