Olen todella kauan harkinnut alkoholistien omaisille tarkotettuun tukiryhmään menoa. Epäröin kuitenkin. Minulla ei ole varmuutta siitä, toimiiko paikkakunnallani oleva Alkoholistien Aikuisten Lasten ryhmä. Alkoholistien läheisten ryhmään en halua mennä. Yritin jonkin aikaa netissä toimivassa virtuaaliryhmässä. Siellä minusta tunui jatkuvasti siltä, että minut sivutettiin tyystin.

Suurin osa porukasta oli alkoholistien puolisoita (lähinnä vaimoja). Suurin osa heistä eli edelleen ryyppäävän henkilön kanssa. Lähtökohtamme olivat siis niin erilaiset suurimman osan kanssa, etten kokenut saavani juuri minkäänlaista tukea ryhmästä.  Heitä varmaan ihmetytti, miten jaksoin yhä vatvoa menneitä kun minä taas ihmettelin, miksi he eivät lähteneet kävelemää juopon puolisonsa luota. 

Täytyy myöntää, että minäkään en vastavuoroisesti osannut antaa heistä kenellekään mitään tukea. En tiedä miltä tuntuu kun puoliso juo. Mutta tiedän, että puoliso on valittu. Sitä ei ole kukaan pakottanut ottamaan. Vanhempiaan ei valitettavasti voi valita. Siksi en ymmärtänyt (enkä vieläkään ymmärrä), miksi joku haluaa loputtomiin katsella pahasti alkoholisoitunutta henkilöä ja pilata oman elämänsä yrittämällä auttaa.

Raakaa puhetta. Mutta raaka on totuuskin.