Olen todella kauan harkinnut alkoholistien omaisille tarkotettuun
tukiryhmään menoa. Epäröin kuitenkin. Minulla ei ole varmuutta siitä,
toimiiko paikkakunnallani oleva Alkoholistien Aikuisten Lasten ryhmä.
Alkoholistien läheisten ryhmään en halua mennä. Yritin jonkin aikaa
netissä toimivassa virtuaaliryhmässä. Siellä minusta tunui jatkuvasti
siltä, että minut sivutettiin tyystin.
Suurin osa porukasta oli alkoholistien puolisoita (lähinnä vaimoja).
Suurin osa heistä eli edelleen ryyppäävän henkilön kanssa.
Lähtökohtamme olivat siis niin erilaiset suurimman osan kanssa, etten
kokenut saavani juuri minkäänlaista tukea ryhmästä. Heitä varmaan
ihmetytti, miten jaksoin yhä vatvoa menneitä kun minä taas ihmettelin,
miksi he eivät lähteneet kävelemää juopon puolisonsa luota.
Täytyy myöntää, että minäkään en vastavuoroisesti osannut antaa heistä
kenellekään mitään tukea. En tiedä miltä tuntuu kun puoliso juo. Mutta
tiedän, että puoliso on valittu. Sitä ei ole kukaan pakottanut
ottamaan. Vanhempiaan ei valitettavasti voi valita. Siksi en ymmärtänyt
(enkä vieläkään ymmärrä), miksi joku haluaa loputtomiin katsella
pahasti alkoholisoitunutta henkilöä ja pilata oman elämänsä yrittämällä
auttaa.
Raakaa puhetta. Mutta raaka on totuuskin.
perjantai, 24. maaliskuu 2006
Kommentit