(Egotripin vanha viisaus)

Eilen puhuimme puhelimessa kahdesti ja lisäksi sain kaksi känniviestiä vastaajaan. Aiheena joka kerta sama - äitienpäivä. Joo-o, olen luvannut hoitaa järjestelyt, mutta en taas tajunnut siihen liittyvää potentiaalista puhelinrumban mahdollisuutta. Miten näin monen vuoden jälkeen voin yhä mennä halpaan??

Positiivista on se, että en ole kokenut känniviesteistä mitään hirveää ahdistusta. Ärtymystä kyllä, mutta kuristava tunne ei enää tule automaattisesti, kun näen näytössä vilkkuvan "Äiti" myöhään illalla. Jätän pokkana vastaamatta, mutta kuuntelen viestit.  Miksi edes kuuntelen viestejä?  Vanha kontroilloinnin tarve kai siellä nostaa päätään, pakko saada tietää, misää kunnossa se nainen on. Mutta yleensä se jää siihen. En  enää stressaa yötä myöten, mahtaakohan kotona syttyä tulipalo tai vievätkö poliisit sankarimme. Ei pidä paikkaansa, etteikö kiinnostaisi, mutta alan vähitellen oppia, että minä en voi sille mitään, jos niin sattuu käymään. Se on sitten voi voi.