(Egotripin vanha viisaus)
Eilen puhuimme puhelimessa kahdesti ja lisäksi sain kaksi känniviestiä
vastaajaan. Aiheena joka kerta sama - äitienpäivä. Joo-o, olen luvannut
hoitaa järjestelyt, mutta en taas tajunnut siihen liittyvää
potentiaalista puhelinrumban mahdollisuutta. Miten näin monen vuoden
jälkeen voin yhä mennä halpaan??
Positiivista on se, että en ole kokenut känniviesteistä mitään hirveää
ahdistusta. Ärtymystä kyllä, mutta kuristava tunne ei enää tule
automaattisesti, kun näen näytössä vilkkuvan "Äiti" myöhään illalla.
Jätän pokkana vastaamatta, mutta kuuntelen viestit. Miksi edes
kuuntelen viestejä? Vanha kontroilloinnin tarve kai siellä nostaa
päätään, pakko saada tietää, misää kunnossa se nainen on. Mutta yleensä
se jää siihen. En enää stressaa yötä myöten, mahtaakohan kotona
syttyä tulipalo tai vievätkö poliisit sankarimme. Ei pidä paikkaansa,
etteikö kiinnostaisi, mutta alan vähitellen oppia, että minä en voi
sille mitään, jos niin sattuu käymään. Se on sitten voi voi.
lauantai, 13. toukokuu 2006
Kommentit