Äiti oli yrittänyt soittaa minulle viime viikolla joku ilta ja
lauantaina aamupäivällä. Olin molemmilla kerroilla poissa puhelimen
äärestä. Hyvä tytär olisi tietysti voinut soitta takaisin. Huono tytär
jätti soittamatta. En vaan jaksanut. Veikkaan, ettei mitään
megalomaanista känniä ollut päällä, kun soittoja kerran tuli
maltillinen määrä. Olen kuitenkin ollut niin rauhallinen, etten
halunnut järkyttää mielenrauhaani.
Tästä tietysti seurasi huono omatunto. Äitini on huolehtinut minusta 20
vuotta ja itse en viitsi edes yhtä vaivaista puhelinsoittoa tehdä.
Onneksi huono omatunto ei nykyään enää vaivaa samalla tavalla kuin
ennen, jolloin olisin varmaankin lopulta soittanut, vaikka olisin
tiennyt kännin tilan. Nykyään olen itsekäs, ainakin äitini mukaan, ja
otan yhteyttä vain silloin kun tuntuu siltä, että voimat riittävät. Se riittää.
maanantai, 27. maaliskuu 2006
Kommentit