Äiti oli yrittänyt soittaa minulle viime viikolla joku ilta ja lauantaina aamupäivällä. Olin molemmilla kerroilla poissa puhelimen äärestä. Hyvä tytär olisi tietysti voinut soitta takaisin. Huono tytär jätti soittamatta. En vaan jaksanut. Veikkaan, ettei mitään megalomaanista känniä ollut päällä, kun soittoja kerran tuli maltillinen määrä. Olen kuitenkin ollut niin rauhallinen, etten halunnut järkyttää mielenrauhaani.

Tästä tietysti seurasi huono omatunto. Äitini on huolehtinut minusta 20 vuotta ja itse en viitsi edes yhtä vaivaista puhelinsoittoa tehdä. Onneksi huono omatunto ei nykyään enää vaivaa samalla tavalla kuin ennen, jolloin olisin varmaankin lopulta soittanut, vaikka olisin tiennyt kännin tilan. Nykyään olen itsekäs, ainakin äitini mukaan, ja otan yhteyttä vain silloin kun tuntuu siltä, että voimat riittävät. Se riittää.