Olisi kiinnostavaa tietää, miten veljeni kokivat äidin varhaiset
alkoholisoitumisen vuodet. Oliko se veljille yhtä pelottavaa kuin
minulle? Vai surivatko he kenties enemmän vastikää sattunutta riitaisaa
avioeroa, jonka jälkeen isä katosi elämästämme pitkiksi ajoiksi.
Toisaalta yhtä kiinnostavaa olisi tietää, miten äidin
alkoholisoituminen olisi vaikuttanut minuun, jos sen alkamisajankohta
olisi ollut toinen. Olen kiitollinen (voiko moisesta edes olla
kiitollinen), että kukaan meistä lapsista ei ollut enää ihan hirveän
pieni. Lasinen lapsuuden jättämiä arpia on varamaankin aivan toivotonta
yrittää paikkailla myöhemmin. Itselleni ongelmien kasaantumisen
ajankohta oli kuitenkin huono. Kehityin myöhään ja olin vasta tullut
murrosikään. Siihen epävarmuuden ja kompleksien vyyhtiin olisin
kaivannut jonkun aikuisen tukea. Tukea, joka perhetilanteesta johtuen
jäi tyystin saamatta.
Välillä minusta tuntuu, että äidin alkoholisoituminen on kolahtanut
perheestämme pahiten minuun. Se voi olla pelkkä luuloa, mutta perheen
ainoana tyttärenä juuri minä olen ollut useimmiten äidin vihanpidon
kohteena. Minä olen myöskin se lapsista, jolle äiti kaikkein helpoiten
soittaa öisin itsemurhauhkailujaan tai yleistä pahaa oloaan. Minä olen
se, joka tultiin herättämään öisin, kun jatkot menivät liian villiksi
ja juopot piti saada ulos kämpästä. Minä.
Miksi aina minä?
Kai minä itse otinkin sen roolin. Jonkun piti pitää huolta kodista ja
kahta vuotta nuoremmasta pikkuveljestä. Isoveljellä oli meneillään
silloin sellainen teinikausi, ettei poikaa paljon kotona näkynyt.
Niinpä minusta tuli pikkuäiti, vastuunkantaja. Stressaaja. Kulissien
ylläpitäjä. Kai äidinkin oli helpompaa tukeutua kotona siihen
henkilöön, joka käyttäytyi kaikkein vastuullisimmin.
Sekava viesti. Sekavat on tunteetkin. Tekee hyvää kirjoitta (ja
huomata, että joku lukee näitä. Kiitos kommenteista). Kirjoittaminen
herätää monenlaisia, jo haudattujakin tuntemuksia. Asioita on vaikeaa
jäsentää. Mutta sekavakin tilitys täällä auttaa arkea kulkemaan
normaalisti.
maanantai, 13. maaliskuu 2006
Kommentit