Kuvittelin jossian vaiheessa olevani ihan sinut sen kanssa, että äitini
on pahasti alkoholisoitunut. Buahhaha. Niin varmaan. Jos olisin, miksi
pitäisi tätä blogia? Jos olisin, minusta ei tuntuisi tältä. Väittäisin
kuitenkin, että olen viimeisen viiden vuoden aikana tervehtynyt itse
alkoholismin varjosta - ainakin vähän. Siitä kertoo se, että en enää
kokonaisvaltaisesti vihaa äitiä.
Vihaan
agressiivista känniääliöäitiä, joka pettää kaikki lupaukset, häpäisee
muiden silmissä, osaa latistaa ja haukkua pahemmin kuin kukaan muu,
syyllistää minua kaikista ongelmistaan, inhoaa minua (meitä?) koska
olen isäni lapsi, riehuu julkisesti, huutaa mitä sylki suuhun tuo
suuttuessaan, pilkkaa heikkouksiani ja satuttaa kaikilla mahdollisilla
tavoilla.
Silti,
Arvostan
selvää äitiä, joka on kasvattanut meidät suvaitsevaisiksi ihmisiksi,
joka on kannustanut meitä pyrkimään tavoitteisiinmme omia haaveitamme
kohti, joka on mahdollistanut meidän sikahintaiset harrastuksemme, joka
on selvinnyt helvetillisestä avioerosta ja silti jaksanut olla meille
äiti, joka ei kyseenalaista päätöksiäni, joka ymmärtää kärsimätöntä
luonnettani ja joka selvinpäin on ihan mielettömän hyvä äiti.
Ikävää, että ensimmäinen äiti on nykyään läsnä useammin kuin toinen.
lauantai, 11. maaliskuu 2006
Kommentit