Hassua. Maailma ei tosiaan kaatunut siihen, että tunnustin äitini vetäneen minua köniin. Asiasta kirjoittaminen vähän jännitti, mutta en edes epäröinyt tallentaa kirjoitusta kaikkien nähtäville. Ehkäpä piakkoin voin avatua siitä kaikkein hirveimmästä muistosta, mikä edelleen saa minut nieleskelemään.

Koska kirjoittaminen on ollut aika helppoa, olen miettinyt, pitäisikö minun joskus vinkata ystävilleni tästä blogista. Suullisesti asioiden ilmaiseminen on niin vaikeaa, mutta kirjoitettuna kamaluudet jotenkin kutistuvat. Toisaalta en tiedä, voisinko sittenkään puhua asioista avoimesti. Kinkkistä.